Halojen esiintyminen

Haloja esiintyy kun säännönmukaisia jääkiteitä on tarjolla riittävästi ja kirkas valolähde valaisee. Haloja siis esiintyy usein. Suomessa voi haloja nähdä jopa 150-200 päivänä tai yönä yhden vuoden aikana. Kun puhutaan tällaisista esiintymismääristä, puhutaan silloin luonnon yhdestä yleisimmästä valoilmiöryhmästä. Sateenkaari on kymmenen kertaa harvinaisempi.

Valolähteenä voi olla Aurinko, Kuu, keinovalo, nuotio tai mikä tahansa riittävän kirkas valo. On jopa olemassa muutamia videoita kirkkaan meteorin aiheuttamista haloista.

Taivaan valolähteistä ainakin Venuksella ja Jupiterilla on nähty pilari. Parhaat halot näkyvät toki Auringolla, sillä sen kirkkaus riittää tuomaan himmeät muodot esille. Kuulla voi periaatteessa nähdä kaiken minkä Auringollakin, mutta vain himmeämpänä ja siksi harvinaisuudet tahtovat jäädä usein näkökyvyn tavoittamattomiin. Valokuviin nekin tarttuvat hyvin Kuultakin.

Suomen oloissa jääkiteitä esiintyy läpi vuoden yläpilvissä (7-10 km korkeudella). Suomen oloissa tähän liittyy myös halojen esiintymispiikki keväällä, sillä keväällä Suomen yli työntyy runsaasti yläpilvilauttoja. Syksyisin ja talvisin haloja näkyy suhteessa vähemmän, sillä taivaat saavat olla pilvessä viikkokausia putkeen.

Talvella jääkiteitä voi esiintyä myös havaitsijan ympärillä ns. jääsumussa. Jääsumuhalot ovat usein kirkkaita ja komeita tai sitten havaitsija näkee heikkoa kidevälkettä halojen suunnalla. Hyviä haloja voi odottaa lämpötilan laskettua alle -15°C. 

Suomessa vain tahtoo olla niin, että alle -25°C lämpötiloissa voi olla hyvinkin pilvistä. Kovemmilla pakkasilla ilma tahtoo olla sitten liian kuiva jääsumuhaloja varten. Tätä tosin helpottaa teollisuuden vesihöyrypäästöt ja erityisesti viime vuosina muotiin on tullut laskettelukeskusten lumitykkien aiheuttamien halojen metsästys. Tehtaiden savukaasut saavat joskus aikaan ihan mielenkiintoisia halonäytelmiä, mutta eräät lumitykkien aiheuttamista jääkidepilvien halonäytelmät ovat kuin toisesta maailmasta.

Haloja voi nähdä joskus myös pinnoilla. Puhutaan ns. pinta- tai hankihaloista. Nämä voidaan jakaa kahteen ryhmään. Pintahalot, jotka syntyvät pinnalle kasvavissa jääkiteissä ja pintahalot, jotka syntyvät ilmasta pinnalle putoavissa jääkiteissä.