Keurusselän törmäysjäljen löytyminen

Asiapitoisempi artikkeli Keurusselän törmäysjäljestä löytyy täältä.

Löytö

Keurusselän kartalla näkyvä kehämäinen rakenne oli yksi minun aikaisemmin listaama törmäyskraatteriehdokas. Tämän vuoksi Satu Hietala ja minä olimme jo aiemmin syksyllä 2003 etsineet Keurusselän itäpuolelta todisteita mahdollisesta törmäyskraatterista. Ensimmäiset todisteet löytyivät vasta 16. marraskuuta 2003, kun Satu löysi järven länsipuolelta Harmaaniemen rantakivien joukosta pirstekartioita. Satu lähetti minulle heti seuraavana päivänä pikapakettina yhden näytteen. Saatoin ilokseni todeta paketin avattuani että kivessä oli todellakin pirstekartioita. 

Seuraavana viikonloppuna olimme tutkimassa aluetta tarkemmin ja pian löysimme Harmaaniemen rannoilta in situ pirstekartioita eli pirstekartioita, jotka ovat edelleen kiinni kalliossa. Ensimmäiset pirstekartiolohkareet löytyivät auton ikkunasta jo matkalla Harmaaniemelle. Rannalla Satu löysi ensimmäiset mahdolliset in situ pirstekartiot ja hetkeä myöhemmin minä löysin rannasta jo paljon selvempiä pirstekartioita. Kalliossa olleet pirstekartiot varmistivat saman tien törmäyskraatterin olemassa olon eli olimme entuudestaan tuntemattoman törmäyskraatterin alueella. In situ pirstekartiot olivat niin selviä, ettei niiden suhteen ollut mahdollista erehtyä.

Käytimme marras- ja joulukuussa 2003 parikin pidennettyä viikonloppua alueen kartoittamiseen. Lyhyet marraskuun päivät saivat pidennystä taskulampun valolla. Ensimmäisiä tavoitteita oli kartoittaa alueen koko. Tämä osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Vaikka tutkimme kalliopaljastumia yhä kauempaa ja kauempaa, emme tahtoneet löytää kalliota jossa ei olisi ollut pistekartioita. Lopulta sellaisiakin kallioita löytyi joissa ei ollut  pirstekartioita. Keurusselän itärannalta löytyi ensimmäiset terveet kalliot ja myöhemmin niitä löytyi pohjoisesta Keurusselkä hotellin luota. Koko alkoi hahmottumaan pikkuhiljaa ja oli yllättävää todeta, että löytö ei ollut vain parin kilometrin kokoinen vaan läpimittaa karttui yli kymmenen kilometriä! Eikä kukaan ollut löytänyt sitä aikaisemmin! Pirstekartioita (tosin hiukan epäselvempiä) löytyi Vilppulan Kolhosta jopa rautatien alikulun kallioseinistä!

Lukuisten pirstekartioiden lisäksi löytyi breksialohkare, jonka kvartsirakeissa esiintyy shokkilamelleja eli PDF:iä jopa kolmeen eri suuntaan. Shokkilamellit näytteestä tehdystä ohuthieestä löysi Oulun yliopiston tutkija Teemu Öhman, jolle annoimme kyseisen breksianäytteen tutkittavaksi.


© Teemu Öhman / Oulun yliopisto (julkaistu luvalla)
Pirstekartio Harmaaniemen kalliopaljastumassa. Tämä oli yksi ensimmäisistä kunnollisista in situ pirsekartioista mitä löytyi. Linssisuojuksen läpimitta on 55mm. Shokkilamelleja (PDF:iä) kvartsissa. Kuvan pitempi sivu on luonnossa 0,3 mm.

 

Kartoitus paljasti Vilppulan, Keuruun ja Mäntän kuntien alueilla (sittemmin Mänttä ja Vilppula ovat yhdistyneet Mänttä-Vilppulan kaupungiksi) olevan vanhan ja kuluneen törmäyskraatterin jäänteet. Hyvin kehittyneitä pirstekartioita on löytynyt kalliopaljastumista 7 km läpimittaiselta alueelta. Aivan tarkkaa rajaa ei vielä osata sanoa, mutta pirstekartiot vaikuttavat rajoittuvat alle 14 km läpimittaisen alueen sisälle. Sen ulkopuolelta tarkistetut kalliopaljastumat ovat tähän asti vaikuttaneet "terveiltä" eli niissä ei näkynyt ainakaan selviä pirstekartioita.

Upeita pirstekartioita

Keurusselän alueelta löytyy runsaammin pirstekartioita mitä mistään muusta Suomen kraatterista. Myös laadullisesti Keurusselän pirstekartiot ovat ensiluokkaisia maassamme. Alue on selvästi laajin, sillä koko 11,5 km läpimittaista aluetta voidaan pitää pirstekartioesiintymänä. Esiintymällä on pinta-alaa peräti 100 km2. Löysimme jo talven 2003-04 kartoituksissa 25 kalliopaljastumaa, joissa on pirstekartioita ja nyt niitä tiedetään jo yli 60.

Kookas pirstekartioitunut lohkare Keurusselän kraatterin alueelta. Pirstekartiokuviointi näkyy hyvin kiven pinnassa. Keurusselän löytäjä Satu Hietala 21. marraskuuta 2003 tutkimassa eräitä ensimmäisiä in situ pirstekartioita. Löytö oli varmistunut!

 

Kävimme tammikuun 2004 alussa näyttämässä löydettyjä kiviä Helsingin yliopistossa professori Martti Lehtiselle ja professori Lauri Pesoselle. He olivat varsin vakuuttuneita esittämistämme todisteista ja yhtyivät päätelmämme törmäyskraatterin olemassa olosta Keurusselän alueella. Julkaisimme löydön Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 1/2004. Kirjoitimme ja lähetimme myös hätäisesti kyhätyn abstraktin myös Houstonin Lunar and Planetary Science -konferenssiin, jonka abstraktikokoelmassa se julkaistiin myöhemmin ja löytyy netistä.  

Mediamyllytys löydöstä

Satu ja minä emme ehkä ihan osanneet odottaa mikä julkisuusarvon löytö lopulta sai. Löytö julkaistiin tiedotusvälineissä 21.1. 2004, jolloin STT:n lehdistötiedote ja Prisma Studion tekemä haastattelu tuli julki. Myöhemmin illalla eräät maakuntaradiot ja YLEn TV-uutiset uutisoivat löydön. Aamu-TV:n uutisissa löytö oli hyvin edustettuna seuraavana aamuna ja illalla Keski-Suomen alueuutiset esitti päivällä tekemänsä haastattelun. STT:n tiedotteen ansiosta uutinen löytyi 22.1. jo useista eri lehdistä. Varsinainen löytöartikkelimme ilmestyi 23.1. 2004 Tähdet ja avaruus -lehden numerosta 1/2004, jota ainakin Keuruun R-kioskille jouduttiin tilaamaan lisää kysynnän vuoksi. Erikoisinta oli, kun uutinen ilmestyi peräti Hindustan Timesin nettisivuille. 

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa noteerasi löydön niin arvokkaaksi, että 17.4.2004 Satu otti vastaan Stella Arctii -palkinnon ja minä Stella Arctii -maininnan löydön johdosta (olen saanut Stella Arctiin jo aikaisemmin, joten minulle ei voitu myöntää sitä enää toista kertaa). Kiinnostus kraatteria kohtaan on pysynyt tasaisena ja toukokuussa 2004 Satu joutui useampaankin kertaan lehtihaastatteluihin ja jopa MTV3:n kymmenen uutisiin prof. Lauri Pesosen kanssa, joka oli tuolloin ensimmäistä kertaa paikan päällä tutkimassa Keurusselän pirstekartioita.

Kraatteri ja sen kivet ovat kiinnostaneet mediaa yhä vieläkin, melkein vuosi löydön jälkeen. Keuruun kotiseutumuseon tiloihin avattiin kesällä pieni kivimuseo Keurusselän löydön innoittamana ja Satu vastasi näyttelyn kokoamisesta. Eräänä pääkohteena kokoelmassa on tietysti Keurusselän törmäyskraatteri. Esittelimme Keurusselän pirstekartioita myös useilla kivimessuilla vuoden 2004 aikana ja ne herättivät kovasti mielenkiintoa.

Tosin, jotain tietoa ei olla saatu vieläkään menemään perille kaikille ihmisille. Vilppulan messuilla eräs rouva poistui pöytämme luota esiteltyämme hänelle Keurusselän pirstekartioita ja kuulimme hänen tupisevan: "Ei niillä ollut edes sitä meteoriittia..." Olikohan rouvalta jäänyt jotain tajuamatta, sillä voi melko suurella varmuudella todeta, että kukaan ei koskaan voi löytää Keurusselän synnyttäneen meteoriitin palasia, sillä siitä piti huolta itse törmäys, jossa törmännyt kappale tuhoutui lähes kokonaan, mutta myös sadat vuosimiljoonat törmäyksen jälkeen, jotka ovat syöneet mahdolliset jäljellä olevat kappaleet.