FAQ - usein kysytyt kysymykset meteoriiteista ja tulipalloista

  • Voiko meteoriitti sytyttää tulipalon?
    Vastaus: Ei voi.
  • Näin kirkkaan tulipallon putoavan läheisen metsän taakse, kannattaako sitä lähteä etsimään sieltä?
    Vastaus: Ei kannata.
  • Säteileekö meteoriitti?
    Vastaus: Ei juurikaan.
  • Löysin syvän reiän tiestä/nurmikolta. Onko siihen pudonnut meteoriitti?
    Vastaus: Todennäköisesti ei.
  • Jäähän on ilmestynyt avanto jonka ympärillä on roiskeita, onko siihen pudonnut meteoriitti?
    Vastaus: Todennäköisesti ei.

Voiko meteoriitti sytyttää tulipalon pudottuaan esim. kuivalle ruohikolle?

Vastaus: Ei voi. 

Tämä on hyvin yleisesti esiintyvä myytti joka ei pidä paikkaansa. Vaikka tulipallo näkyy taivaalla kirkkaana valoilmiönä ja sen lämpötila on tuhansia asteita niin alas pudottuaan se ei yleensä ole edes kuuma. ainakaan kivimeteoriitti ole tarpeeksi kuuma sytyttääkseen tulipaloja. 

On raportteja joissa puhutaan käteen lämpimästä tai jopa kuumasta meteoriitista. Tämä kuitenkin johtuu yleensä siitä että meteoriitin pinta on mattamusta ja auringon säteily lämmittää meteoriitin pintaa putoamisen loppuvaiheessa ja vielä kun se on maassa. On tosin muutamia tapauksia joissa rautameteoriitin on kerrottu olleen melko kuuma, mutta niihinkin on syytä suhtautua varauksella (ainakin yksi on ilmiselvästi liioiteltu).

Syy on siinä että avaruudessa kappaleen sisälämpötila on pakkasen puolella. Tulipallovaiheessa kuumuus on kyllä niin korkea mutta meteoriitin pinta sulaa ja virtaa kappaleen perään pyrstöön. Lisäksi kivimeteoriitin aine on melko huonosti lämpöä johtava että lämpö ei ehdi muutamien sekuntien aikana johtua syvälle kiveen. Rautameteoriitin metalli johtaa lämpöä paljon paremmin ja se voisi selittää muutamat havainnot kuumista rautameteoriiteista.

Kun kappale sammuu ja syöksyy syvemmälle ilmakehään vapaassa pudotuksessa. Tässä pimeästä lennosta kappale putoaa läpi ilmakerroksien joissa voi olla jopa -70°C pakkanen. Kappale jäähtyy hyvin pudotessaan minuuttien ajan korkeuksista alas.

Lehtijutuissa on usein nurmikkopaloista uutisia ja väitteitä että meteoriitti aiheutti ne. Yleensä jos jonkin kerrotaan syttyneen meteoriitista niin silloin havaintoon on syytä suhtautua suurella varauksella. Kertaakaan tällaista selitystä ei ole voitu näyttää toteen ja taustalta on löytynyt yleensä vahingossa itse sytytetty nurmikkopalo. Lisäksi näyttää siltä että ihmiset sepittää juttuja näistä kuumista ja hehkuvista meteoriiteista lisätäkseen tarinansa uskottavuutta. Tämä on täysin tarpeetonta koska meteoriittiasiantuntijat eivät niitä usko, he uskovat meteoriittiselityksen jos meteoriitti todella löytyy.

Huomautus: Edellä kuvattu pätee tyypillisiin meteoriittiputouksiin joissa alas putoaa korkeintaan tonnin painoinen meteoriitti. Jos putoava kappale on todella suuri niin tilanne on hiukan toinen ja silloin puhutaan törmäyksistä.     

Näin kirkkaan tulipallon putoavan  läheisen metsän taakse, kannattaako sitä lähteä etsimään sieltä?

Vastaus: Ei kannata! 

Tämä on yleinen harha tulipallohavainnoissa. Melkein jokaisesta Suomessa nähdystä kirkkaasta tulipallosta tulee joitain tällaisia havaintoja joissa tulipallon on nähty putoavan naapurin pellolle tai läheisen metsän reunaan tai taakse. 

Todellisuudesta yhdestä havaintopisteestä on vaikea päätellä tulipallon todellista kokoa, etäisyyttä tai todellista lentorataa. Nyrkkisääntö on että jos tulipallo näkyy matalalla lähellä horisonttia niin se on silloin kymmenien ellei jopa satojen kilometrien päässä. Tämän havaintovirheen selitys on yksinkertaista trigonometriaa. 

Tulipallon syttymiskorkeus on yleensä noin 90 km ja ne sammuvat viimeistään 20 km korkeudessa, joskus harvoin vasta 10 km korkeudessa. Lyhytaikaisten (2-3 s) tulipallojen sammuminen tapahtuu usein yli 50 km korkeudessa. 

Todellista etäisyyttä voi karkeasti arvioida seuraavasti: Jos havaitsijan mielestä tulipallo on noin 200 metrin päässä ehkä 50 metrin korkeudella niin todellinen etäisyys on havaitsijan olettaman korkeuden ja tulipallon todellisen korkeuden (esim. 20 km = 20 000 m) suhteen verran pielessä. Esimerkiksi 20 000 m / 50 m =  400, josta voidaan laskea että todellinen etäisyys on oletettu etäisyys 200 m x 400 = 80 000 m = 80 km.

Kaavio: Huomaa että vasen puoli kaaviosta on eri mittakaavassa kuin oikea puoli! 
Hiukan tarkempi esimerkki: Havaitsija havaitsee tulipallon sammuvan 15° korkeudella horisontista ja se näkyy noin 40 metrin päässä olevan 10 metrisen puun latvan tasalla ja näyttää menevän muiden korkeampien puiden taakse. Tällöin kappale näyttää putoavan kyseisen metsän taakse. Kuitenkin tulipallon todellisen sammumiskorkeuden ollessa esim. 30 km niin silloin sen etäisyys havaitsijasta on karkeasti laskien: 30 km / tan (15°) = 110 km! Tarkemmin jos lasketaan niin silloin täytyy huomioida Maapallon kaareutuminen ja todellinen etäisyys hiukan kutistuu, mutta kyse on vain muutamista kilometreistä.

Entä jos kappale tosiaan sammui alle kilometrissä? 

Tämä on toki mahdollista. Tällöin kappaleen on oltava riittävän kookas jotta se säilyttäisi nopeutensa riittävän alas jotta tulipalloilmiö olisi mahdollinen vielä kilometrin korkeudella. Kookas kappale aiheuttaa putoamisalueen lähellä hyvin voimakkaita ilmiöitä. Jotta tulipallo näkyisi vielä kilometrin korkeudessa täytyy kappaleen nopeus olla yli 2 km/s eli lähes 7x äänennopeuteen nähden ja noin 2x kiväärin luotiin verrattuna. 

Tällainen nopeus noin alhaalla aiheuttaa paineaallon joka rikkoo ikkunoita putoamispaikan läheisyydessä ja tärisyttäisi maata pienen maanjäristyksen voimalla. Esimerkiksi 1947 Sikhote-Alinin meteoriitin paineaalto tuntui, ei pelkästään kuului, 150 km säteellä putoamispaikasta ja ja se helisti ja rikkoi ikkunoita laajalla alueella. Puhumattakaan meteoriitin iskun aiheuttamasta tärähdyksestä maankamaraan ja siihen syntyvästä iskukraatterista. Näin tapahtui viimeksi 1990 kun rautameteoriitti (Sterlitamak) iskeytyi Keski-Venäjällä perunapeltoon synnyttäen yli 9 metriä leveän ja 4 metriä syvän iskukraatterin. Paineaalto repi perunan varret 100 metrin säteeltä kraatterista. 15.2. 2013 Chebarkulin meteoriitti rikkoi laajalla alueella ikkunoita ja yli 1000 ihmistä joutui hakemaa paikkailua rikkoutuneen lasin aiheuttamiin vammoihin. Ja Chebarkulin meteoriitin tulipallo sammui kuitenkin jo 10 km korkeudella. Jos se olisi sammunut alle kilometrissä olisi tuhot olleet paljon pahempia sillä kappaleen olisi pitänyt olla paljon suurempi.

Toisin sanoen havaintoon liittyvien yksityiskohtien perusteella on helppo huomata milloin on kyse kaukaa näkyvästä tulipallosta vaikka havaitsija kuinka olisi vakuuttunut sen pudonneen lähimetsän taakse.  

Säteileekö meteoriitti?

Vastaus: Ei juurikaan. 

Vastapudonneessa meteoriitissa on yleensä mitattavissa määrissä kosmisen säteilyn kiviaineksessa synnyttämää lyhytaikaista radioaktiivisuutta. Säteilytaso on hyvin vähäinen ja siitä ei ole haittaa ihmisille. En kuitenkaan kannusta ketään esim. syömään meteoriitteja... 

Löysin syvän reiän tiestä/nurmikolta. Onko siihen pudonnut meteoriitti?

Vastaus: Todennäköisesti ei.

Jostain syystä ihmiset kuvittelevat että meteoriitti uppoaa maahan metrikaupalla pudotessaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahtu.

On useita tapauksia joissa on raportoitu meteoriitin pudonneen johonkin kun on löytynyt syvä reikä esimerkiksi tieltä, ojan penkalta tai nurmikolta. On Suomestakin tapaus jossa joku täysin asiantuntemuksen puutteensa paljastanut geologi oli paikallislehden toimittajalle todennut syvän reiän löydyttyä että kyseessä on varmaan meteoriitin putoamispaikka. Yhteistä näille rei'ille on se, että ne ovat yleensä pieniä ehkä 10-20 cm läpimittaisia ja syviä. Kepin sanotaan uppoavan reikään jopa 2-4 metriä. Lisäksi kuopan ympäristö on aina siisti ilman heitteleitä.

Normaalisti vapaassa pudotuksessa maahan osuva meteoriitti synnyttää ns. putoamiskuopan joka on vähän kappaletta isompi ja korkeintaan 2-4 kertaa leveyttä syvempi jos osumakohdan maa on pehmeään. Kovaan maahan osuessaan putoamiskuoppa saattaa olla jopa matalampi kuin itse kappale. Lisäksi putoamiskuopan ympärille on yleensä lentänyt maata kuopasta. Pienet kappaleet ja talvella lumihankeen pudonnut meteoriitti ei välttättä tee maahan mitään jälkeä vaan kivi vain lojuu maanpinnalla.

Edes suuret meteoriitti eivät uppoa mahdottoman syvään. Esimerkiksi 1948 Yhdysvaltoihin pudonnut yli tonnin painoinen Norton County meteoriitti upposi vain 3 metrin syvyyteen vehnäpeltoon ja 1983 Pakistaniin pudonnut 67 kg painoinen meteoriitti (Rahimyar Khan) upposi hiekkadyyniin vain 1 metrin syvyyteen. Hiukan eri asia on suohon putoava meteoriitti, mutta niistä ei juurikaan jää jälkeäkään näkyviin ja niiden löytäminen on aika toivotonta.

Poikkeusolosuhteissa meteoriitti voi upota epätavallisen syvälle, mutta se edellyttää sitä että kappaleen nopeus säilyy suuren ihan viime hetkiin asti. Mutta tällöin paikalle yleensä syntyy ns. iskukraatteri eikä pelkästään siistiä reikää. 

Tällaiset syvät kapeat  reiät ovat yleensä roudan sulaessa syntyviä. Vielä hämäävämpiä ovat jotkut eläinten tekemät kolot. Niiden ympärillä saattaa olla hyvinkin hämäävästi "uloslentänyt" maata.

Jäähän on ilmestynyt avanto jonka ympärillä on roiskeita, onko siihen pudonnut meteoriitti?

Vastaus: Todennäköisesti ei.

Joka talvi tulee ilmoituksia avannoista joiden tekijäksi epäillään meteoriittia. Tuntomerkit ovat aina sama: sievä 20 - 100 cm läpimittainen avanto, jonka ympärillä "roiskekuvioita". Avanto saattaa olla yhä sulana ja jäässä saattaa olla avannosta säteilevät railokuvio ja avannon reunat näyttää sulaneen. Valitettavasti voi melkein suoraan sanoa että kyse on uveavannosta. Mainitut tuntomerkit ovat tyypillisesti nimenomaan uveavannon tuntomerkkejä.  

Uveavanto syntyy kun jää painuu esimerkiksi lumikuorman alla alaspäin. Painuminen lopulta ylittää jään kestokyvyn ja jää halkeaa. Halkeaminen tapahtuu usein jään kidemuodon vuoksi kuuteen (ei aina) eri suuntaan. Näin syntyy uveavannolle tyypillinen rakoilukuvio. Halkeamista alkaa tihkua vettä jäälle. Jäälle tihkuva vesi sulattaa lumen päältään ja syntyy roiskeen kaltainen jälki. Uveavannon "roiskekuvio" seuraa usein rakoilukuviota. Jään pettäessä ja sen painuessa kuorman alla alemmaksi avannosta alkaa virrata vettä jäälle ja tämä sulattaa avannon reunat. Uveavannon syntyminen voi olla toisinaan voimakaskin tapahtuma jos jään jännitteet ovat suuret ja siihen voi liittyä pamahduksen kaltainen ääni. 

Uveavanto Saarijärven jäällä. Rakoilukuvio erottuu painaumina myöhemmin sataneessa lumessa. Avanto on edelleen sula.

Lisää kuvia uveavannoista.

Täytyy muistaa että meteoriitti iskeytyy jäähän suurella nopeudella. Jos kappale on tarpeeksi kookas se menee jään läpi voimalla. Paitsi että jäähän tulee reikä, isku nostattaa korkean vesipatsaan ja rikkoo jään kappaleiksi iskukohdan ympäriltä. Pienempi kappale saattaa iskeytyä jäähän ja tehdä siihen iskujäljen ilman että menee jäästä läpi. Suomessa on kahdesti meteoriitti pudonnut jäälle: Luotolaxin kappaleet (isoin yli 0,8 kg) jäivät lojumaan jään päälle ja Bjurbölen pääkappale (yli 328 kg) meni jään läpi. Bjurböle on tiettävästi edelleen maailman ainoa meteoriitti, joka on todistettavasti mennyt jään läpi. Muut järven tai merenjäälle pudonneet meteoriitit  eivät ole kyenneet rikkomaan jäätä. 

Meteoriittiavanto luultavasti jäätyy nopeasti umpeen jos on pakkasta. Avannon reunat ovat rikkoutuneet, ei sulaneet. Avannossa ja sen ympärillä jäällä lojuu jäänkappaleita. Roiskeissa on mukana myös jääkappaleita ja pohjamutaakin jos osumakohdalla ei ole kovin syvää. Avannon ympärillä rikkoutumiskuvio on sekä radiaalinen (railot suuntautuvat suoraan ulospäin avannosta) että konsentrinen (rengasmaiset rikkoutumisrailot avannon ympärillä).

Chebarkulin meteoriitin 15.2. 2013 putoamisen yhteydessä Chebarkul järveltä löytyi 8 m (6-10m) avanto jonka epäillään vielä tätä kirjoittaessa (2. maaliskuuta) olevan meteoriitin pääkappaleen tekemä. Jälki muistuttaa muuten Bjurbölen avantoa paitsi että aukko on hyvin siisti ja sen ympärillä ei näytä olevan samanlaisia rikkoutumisrakenteita. Myös roiskeen määrä jäällä vaikuttaa jotenkin vähäiseltä. Ei ole varmistunut että avanto olisi meteoriitin tekemä, vaikka sen ympäriltä on meteoriitin siruja löytynytkin. Koitin arvioida avantoa Bjurbölen avannon perusteella ja päädyin että sen olisi tehnyt noin 800- 900 kg meteoriitti. Mikäli se on meteoriitin tekemä ensinnäkään. Se on kyllä ihan oikealla seudulla havaittuun tulipalloon nähden, joten odotellaan avannon tarkempia tutkimuksia.

 

Kaavio: Vasemmalla hahmotelma uveavannosta ja oikealla meteoriitin putoamisavannosta. 
Vaalean sininen edustaa roiskekuvion aluetta. Oikeassa meteoriittiavannossa harmaalla kuvattu mutaroiskeita, jotka voivat olla yhtä laajalle levinneitä kuin vesiroiskeetkin, mutta voivat puuttua kokonaan jos putoamiskohdassa on syvä vesi. Rengasmaista rikkoutumiskuviota ei yleensä uveavannoissa esiinny koska jään rikkova jännitys on jo purkautunut säteittäisten rakojen syntyessä. Meteoriittiavannossa ne syntyvät iskun johdosta (vertaa kivellä rikottua lasia) ja saattavat olla hahmotelmaa säännöllisempää. Jään paksuus vaikuttaa jossain määrin syntyvään kuvioon. Meteoriittiavannon roiskeet voivat olla paljon rikkoutumiskuviota laajemmalla alueella.


 Aineiston käyttö ilman lupaa kielletty!
 Use any of material without permission is forbidden!

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2012