Hvittis

Kuva: 4,35 gramman näyte Hvittistä. Huomaa metallipirotteen määrä.

Lounais-Suomessa kuului pilviseltä taivaalta kova pamaus ja pitkäaikainen jyrinä. Vain 100 metrin päässä putoamispaikalta työskennellyt K. Siivonen kuuli myös viheltävän äänen, mutta ei nähnyt mihin meteoriitti putosi. Puolen kilometrin päässä putoamispaikasta työskennellyt A. Sulander kuuli myös putoamisen. 

Kolme päivää myöhemmin paikallinen maanviljelijä Kustaa Lehtilä meni pellolleen kyntääkseen sen ja huomasi puolimetriä syvän kolon jonka pohjalla meteoriitti makasi. Meteoriitti oli tunkeutunut parikymmentä senttiä mullan läpi kovaan savimaahan ja jäänyt siihen.

Hvittis on kovaa kiveä. Se on selvästi suuntautunut meteoriitti. Sillä on pyöristyneen kartion muotoinen, sen toinen puoli on kupera ja toinen tasainen. Kupera puoli on ollut edessä kiven syöksyessä ilmakehän läpi ja sitä peittää ohut sulamiskuori. Tasainen takapuoli on paksumman kuoren peitossa ja siinä on regmaglyptejä eli sulamiskuoppia, kun kiven taakse syntyneet tulikuumat ilmapyörteet ovat syöneet siihen kuoppia.

Hvittiksen halkaistu pääkappale Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon kivimuseon kokoelmissa.

Hvittis on enstatiittikondriitti, mikä on aika harvinainen meteoriittiryhmä. Se on aikaisemmin luokiteltu E6:ksi, mutta uusimmissa luetteloissa Hvittis on luokkaa EL6.

• Borgström L.H., "Die meteoriten von Hvittis und Marjalahti", Bulletin de la Commission Géologique de Finlande, N:o 14, (Helsinki, huhtikuu 1903)

• Eskola P., "Meteoriitit", Uusin tieto - luonnosta ja ihmisestä, osa II, s 530-535 (WSOY 1953)

• Oja H., "Tulipalloja taivaalla", 208 sivua, (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1978) 

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2009