Mistä meteoriitteja löytyy?

Meteoriitti putoavat täysin sattumanvaraisesti ympäri Maapalloa. Mikään paikka ei ole toista todennäköisempi putoamispaikka. Sen sijaan alueet mistä meteoriitteja voi löytää ei ole ihan niin tasa-arvoisesti jakaantuneet. Maapallolta löytyy alueita joilta kannattaa etsiä jopa kauan sitten pudonneita meteoriitteja.

Suomi on huono paikka

Valitettavasti Suomi on yksi huonoimmista alueista meteoriitinetsintään. Syynä on ensinnäkin menneet jääkaudet jotka ovat tuhonneet ja siirrelleet maanpinnalla kenties lojuneet meteoriitit tehokkaasti. Myöhemmin pudonneet meteoriitit katoavat tehokkaasti vesistöihin, soihin ja metsiin. Lisäksi Suomen ilmasto-olot ja varsinkin talvi tuhoaa meteoriitit nopeasti. 

Miten oli ennen?

Meteoriitteja löydettiin aikoinaan periaatteessa vain kun niiden nähtiin putoavan taivaalta. Siksi meteoriitit olivat pitkään erittäin harvinaisia. Vuoteen 1950 mennessä oli löydetty noin 2000 meteoriittia. 

Täytyy myös muistaa että meteoriittien taivaallinen alkuperä tunnustettiin länsimaisessa tieteessä vasta 1800-luvun alkaessa. Saksalainen tiedemies E.F. Chladni päätyi 1794 julkaisemassaan kirjassa siihen että meteoriitit olivat peräisin avaruudesta, mutta hänen todistelua ei heti uskottu. Ranskan tiedeakatemian jäsenen J.B. Biotin selonteko L'aiglen meteoriitin putoamisesta 26.4. 1803 Ranskaan viimeistään vakuutti tiedeyhteisön meteoriittien alkuperästä. Samoihin aikoihin meteoriittien kemiallinen tutkimus osoitti niiden jakautuvan selviin ryhmiin ja että ne erosivat maallisista kivistä tarkemmin tutkittaessa. Tosin ajatukset että meteoriitit olivat ilmakehässä syntyviä kappaleita tai tulivuoren sinkoamia eli sitkeästi vielä 1800-luvun alkupuolen.

Jo ennen tietoa että meteoriitit ovat Maan ulkopuolelta oli toki jonkin verran meteoriitteja löydetty myös maastosta ilman että niiden putoaminen nähtiin. Varsinkin rautameteoriitit ovat painollaan kiinnittäneet huomiota jo varhain, kuten kuuluisat rautameteoriittit Campo del Cielo, Argentina (mainittu ensi kerran v. 1576) ja Toluca, Meksiko (mainittu ensi kerran v. 1776). 

Tiedetään että meteoriitteja on päätynyt ihmisten käsiin jo esihistoriallisella ajalla. Esimerkiksi rautameteoriitteja on löydetty ja ilmeisesti hyödynnetty jo tuhansia vuosia sitten. On perustellusti esitetty epäilty, että koko rautakausi olisi saanut alkunsa rautameteoriiteista. Rautakautinen raudan tarve selittää osittain myös sen miksi rautakautisilta asuinalueilta esim. Euroopasta ei ole juurikaan löydetty rautameteoriitteja. Esimerkiksi Viron Kaalin kraattereiden luota ei ole löydetty kuin noin 200 grammaa pieniä rautameteoriitin kappaleita vaikka paikalle putosi varmuudella useampi tonni rautaa. Ihmiset ovat keränneet ne talteen ja hyödyntäneet niitä. Egyptin faaraoiden jäämistöissä, esim. Tutankhamonin haudasta, on löytynyt esineitä jotka ovat ilmeisesti valmistettu meteoriittiraudasta.

Algeriasta 1991 kerättyjen kivityökalujen joukosta tunnistettiin reilut kymmenen vuotta myöhemmin yksi kivimeteoriitti jota ilmeisesti oli käytetty työkaluna. Myös yhdysvalloista on löydetty arkeologisissa kaivauksissa intiaanien hautaama meteoriitti. On esitetty että antiikin kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli meteoriitteja jopa palvontakohteena, mutta tätä väitettä ei ole voitu aukottomasti todistaa. Mekassa olevaa muslimien Kaaban pyhää kiveä on yleisesti epäilty meteoriitiksi, tosin sitä on väitetty myös basaltti- tai laavakiveksi ja The Cataloque of Meteorites toteaakin siitä että "se ei todennäköisesti ole aito meteoriitti".

Järjestelmällinen etsintä

Meteoriittikokoelma alkoivat toden teolla paisumaan kun meteoriitteja opittiin etsimään järjestelmällisesti. 

Ensimmäisiä järjestelmällisesti meteoriitteja etsinyt henkilö oli H.H. Nininger (1887-1986). Hän kolusi tulipallojen jälkiä, kyseli meteoriiteista maanviljelijöiltä Yhdysvaltain keski-lännessä missä maasto oli meteoriittien etsinnälle otolliset, kolusi Meksikon tunnettuja meteoriittipaikkoja ja löysi työryhmineen runsaasti meteoriitteja varsinkin 1930-luvulla. Hän oli perustamassa Society for Research on Meteorites -yhdistystä joka nykyisin on nimeltään Meteoritical Society. Hän perusti aikoinaan myös Meteoriittimuseon Arizonaan, mutta valitettavasti museota ei saatu kannattamaan.

Etelämantereen meteoriittilöydöt

Ensimmäinen todellinen meteoriittien aarreaitta löytyi Etelämantereen jäätiköiltä 1969 kun japanilainen retkikunta löysi pieneltä alueelta Yamato-vuorten läheiseltä jääkentältä 9 meteoriitin kappaletta jotka tutkimuksissa osoittautui vastoin kaikkia todennäköisyyksiä olevan peräisin ainakin neljästä eri putouksesta!

Yamato vuorten löytö selittyy sillä, että etelämantereen jäätikölle aikojen saatossa pudonneet meteoriitit kulkeutuvat jäätikön mukana mereen, paitsi jos jäätikkö kohtaa jonkin esteen jonka kohdalla jää nousee ylöspäin ja tuuli kuluttaa sitä samaa tahtia. Tällaisessa kohdassa jäätikön kuljettama meteoriitti päätyy takaisin pintaan ja usein jää paikalle. Aikojen kuluessa tällaiselle paikalle rikastuu meteoriitteja kun jäätiköstä paljastuu uusia eri aikoina taivaalta pudonneita meteoriitteja. Tutkimuksissa on todettu että löydetyt meteoriitit ovat pudonneet pääasiassa 10 000 - 1 miljoonan viime vuoden aikana.

Kun tämä mekanismi keksittiin, japanilaiset palasivat Yamato vuorelle ja löysivät 1973-1975 lähes tuhat meteoriitinkappaletta. Yksistään vuonna 1979 japanilaiset löysivät 3300 meteoriittikappaletta! Amerikkalaiset alkoivat etsimään meteoriitteja Etelämantereelta 1976. The Cataloque of Meteorites -tietokanta tuntee 19884 meteoriitinkappaletta Etelämantereelta jotka oli luetteloitu marraskuuhun 1999 mennessä.

On hyvä muistaa että Etelämantereen meteoriitit lasketaan kappaleittain. Itse asiassa yksittäisiä meteoriitteja ei ole näin paljon löydetty vaan yhden putouksen kappaleet on laskettu erikseen. On vaikea arvioida montako meteoriittiputousta on tässä aineistossa mukana. Luultavasti vain muutama tuhat.  

Kuivat aavikot 

Etelämantereen meteoriitit on täysin varattu tieteellisiä tutkimuksia varten. Sen sijaan yksityiset meteoriittien metsästäjät ovat alkaneet etsiä meteoriitteja kuivilta aavikoilta tai ostavat niitä paikallisilta asukkailta joille on opetettu niiden tunnistaminen. Esimerkiksi Marokon toreilta voi matkailijakin löytää myytävänä olevia Saharan meteoriitteja. Nämä meteoriitit yleensä nimetään kirjaintunnuksella NWA (= North West Africa). Muita hyväksi osoittautuneita alueita ovat Arabian niemimaan aavikot ja Yhdysvaltojen suolajärvet, joilta on meteoriitteja etsitty jo 1930-luvulla. Myös Etelä-Amerikassa ja Aasiassa on paikkoja joista meteoriitteja kannattaa etsiä.   

Muut planeetat

Erikoisimmat meteoriittilöydökset ovat ne meteoriitit jotka on löydetty muualta kuin Maapallolta. Apollo astronauttien tuomien kuukivien joukosta löytyi kaksi pientä meteoriittia: Bench Crater (CM1 hiilikondriitti) ja Hadley Rille (EH estantiittikondriitti). Yllättäen Marsissa vaeltava Nasan Opportunity-kulkija on löytänyt kaksikin rautameteoriitia: Meridiani Planum (IAB komp.) ja "Block Island" (vielä luokittelematta). Kuusta tuodut meteoriitit on voitu tutkia laboratorioissa, mutta Marsista löytyneen meteoriittia ei ole voitu tutkia muulla kuin kulkijan omilla  laitteilla.

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2009