Luotolax

Kuva: 0,06 gramman näyte Luotolaxia.

Savitaipaleella Saimaan rannalla kaksi maanviljelijää kuulivat pamauksen, joka muistutti ukkosta. Taivaalla he näkivät läheneviä mustia pilviä, joista kuului jyrinää. Pilvet liikkuivat kaakkoon päin. Pilvien kadottua jyrinä lakkasi. Jyrinä oli kuultu myös lähiseuduilla.

Myöhemmin Luotolahden kylän läheltä jäältä ja lumelta löytyi kiviä. Meteoriitti on ilmeisesti hajonnut osittain palasiksi jo ilmassa. Lisäksi kovaan jäähän osuneet kappaleet ovat hajonneet iskusta. Luotolax on kaunis meteoriitti jolla on akondriiteille tyypillinen kiiltävä lasimainen musta sulamiskuori. Sulamiskuoressa näkyy selvät virtauskuviot.

Paljonko Luotolaxin meteoriittia on ollut alunperin, on epäselvää. Kun kreivi Fabian Steinheil lahjoitti meteoriittikokoelmansa Helsingin yliopistolle kuului meteoriitin ainoa tunnettu kappale kyseiseen kokoelmaan. Kappaleita on ilmeisesti ollut jossain vaiheessa ilmeisesti kolme. On todennäköistä että kaikkia meteoriitin kappaleita ei aikoinaan kerätty talteen. 

Pentti Eskola kirjoitti 1953 Uusin tieto -kirjasarjan toisessa osassa: "...jälkeenpäin löysivät eräät pojat jäälle ja lumelle pudonneita kiviä, jotka kreivi Steinheil hankki itselleen. Suurin niistä painoi 843 grammaa." Eskolan kirjoituksesta saa sen kuvan, että Steinheil hankki vähintään kaksi ellei useammankin Luotolaxin palaset. Mihin ne ovat joutuneet? E.A. Arppen 1865 julkaisussa meteoriitin painoksi mainitaan 843,5 grammaa. Lisäksi on tiedossa että British Museumiin ja Tartonlinnan yliopistoon on lahjoitettu yhdet  kappaleet. Kirjallisessa kuukausilehdessä 1867 mukaan Savitaipaleen pappilassa olisi yksi kivi ollut vielä syksyllä 1867. Eräiden lähteiden mukaan Luotolaxia olisi kaikkiaan jäljellä noin 550 g. Smitshonian scientific sarjan kirjassa "Minerals from Earth and Sky" on luettelossa "Loutolax"-meteoriitin painoksi kerrotu 894 g. Tämä on korkein näkemäni kokonaispaino Luotolaxille ja täysin mahdollinen kun lasketaan yhteen 843,5 + 25 + 21 g = 889,5 g. Virallisena pidetyssä Meteoritical Bulletin tietokannassa Luotolaxin painoksi on kerrottu 885 g.

Meteoriittiluetteloissa on Luotolaxille annettu ilmeisen virheelliset koordinaatit (61°12' N, 27°42' E) Luotolaxin putoamispaikalle. Ne ovat todellisuudessa Savitaipaleen kylän koordinaatit. Virheelliset koordinaattitiedot ovat tyypillistä vanhoille suomalaisien meteoriittien tiedoille. Luotolahden vesialue kuului putoamisen aikoihin Savitaipaleeseen, mutta on nykyisin Suomenniemeä. On myös esitetty että meteoriitti ei pudonnutkaan Luotolahden kylän lähistölle, vaan lähelle Savitaipaletta. Tämä johtuu siitä että tarinoissa puhutaan että talonpojat Koskimiehen ja Pardan tiloilta löysivät meteoriitin kappaleita Koskiveden jäältä. Kettusen Jarkon kanssa päätimme selvittää tapauksen ja melko suurella varmuudella meteoriitti putosi noin kilometrin (virstan) päähän Kärnäkosken linnoitukselta itään Saimaan jäälle. Syy miksi meteoritti sai nimen Luotolax johtui siitä että Pardan, tai Parran tila ulottui Kärnäkosken linnoitteelle asti ja se kuului Luotolahden kylään. 

Meteoriitin kappaleita tuskin on enää maastosta löydettävissä, mutta kuka tietää jos joku putoamisen aikaan talteen otettu kappale olisi vielä tallessa.

Luotolaxin pääkappale Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa. 
Painoa pää kappaleella on enää 235 grammaa.  
Huomaa erittäin kauniit virtauskuviot lasimaisessa sulamiskuoressa.  Kiiltävät osat kuoresta ovat vahingoittumattomia, mutta mattamaisista kohdista sulamiskuori on kulunut.

Tyypiltään Luotolax on erittäin harvinainen akondriitteihin kuuluva howardiitti. Howardiitit kuuluvat alkuperäisen HED-ryhmän meteoriitteihin ja ovat luultavasti peräisin asteroidilta 4 Vesta. Vestan kaltaisia asteroideja tunnetaan Vestan lisäksi vain yksi, Kollaa, joka ilmeisesti on ollut aikaisemmin osa Vestaa. Ajatus että  HED-ryhmän meteoriitit olisivat peräisin juuri Vestalta on nykyisin Nasan Dawn luotaimen tulosten perusteella varmistunut.

• Arppe E.A. "Om d i Luotolaks by af Savitaipale socken år 1813 nerfalla Meteorstenar", Acta Societatis Scientiarum Fennicae. Tomus VIII. Pars I. s. 87-100 (Helsinki 1865, erillisenä niteenä 1867) 
• Merill G.P. "The Story of Meteorites" in Minerals from Earth and Sky, Smithsonian Scientific Series 3, (Smithsonian Institution Series Inc., 1934)
• Eskola P., "Meteoriitit", Uusin tieto - luonnosta ja ihmisestä, osa II, s 530-535 (WSOY 1953)
• Oja H., "Tulipalloja taivaalla", 208 sivua, (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1978)
• Lagerstedt I., "Aaveraketteja ja muita taivaan ilmiöitä", Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi (2011)
• Moilanen J. ja Kettunen J., "Luotolaxin meteoriitin jäljillä - Takaisin Savitaipaleelle!" Tähdet ja avaruus 2/2019, s. 42-49 (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2019)
• Luttinen A. "Luotolax on tutkijalle harvinaisuus" Tähdet ja avaruus 2/2019, s. 46 (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2019).

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2019