Salla

Kuva: 4,29 gramman palanen Sallaa.

Koululainen Kauko Piisilä löysi ruosteisen ja painavan tuntuisen 2,9 kilon kiven kerätessään kiviä saunan perustuksiin pellon reunalla olevasta kiviaidasta. Hän lähetti kiven malmilohkareena Otanmäen kaivosyhtiöön. 

Taas kiveä ensin luultiin normaaliksi malmilohkareeksi. Kun geologi Veijo Yletyinen vieraili Otanmäen kaivosyhtiössä ja näki kappaleet hän huomasi että se on meteoriitti. Myöhemmissä etsinnöissä 4 kiloa kappaleita löydettiin ja on mahdollista että kappaleita on vieläkin Salmivaaran maastossa.  

On mahdollista että meteoriitti putosi satoja vuosia sitten. Vanhoista sanomalehdistä löytyykin mainintoja Perämeren rannikolla Oulussa ja Kemistä 23.2. 1858 havaitusta kirkkaasta tulipallosta joka matkasi kohti koillista ja sen jälkeen kuuluneesta minuutteja kestäneestä jyrinästä. Tämä havainto voivat hyvin liittyä Sallan meteoriitin putoamiseen. Tätä puoltaa sekin että Salla on ruostunut voimakkaasti pinnalta ja se puoltaa kohtalaisen pitkää maan pinnalla oloa. Tulipallon ajankohta helmikuun loppupuolella paksuimman lumen aikaan selittäisi hyvin miksi noinkin isot kappaleet löytyivät maan pinnalta. 

Salla muistuttaa ulkoisesti rapautunutta malmilohkaretta. Sisältä Sallan meteoriitissa on vaaleita ja tummia alueita. Vanhoissa lähteissä Salla on määritetty tyypiltään LL6 kondriititksi aivan samoin kuin Valkeala, mutta nykyisissä luetteloissa Sallankin luokitus näkyy olevan L6.

Sallan meteoriitti Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmassa. Hyvältä malmilohkareeltahan tämä näyttää.

• Meteoritical Bulletin 31, elokuu 1964
• Oja H., "Tulipalloja taivaalla", 208 sivua, (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1978)
• Kettunen J. ja Moilanen J., "Takaisin Sallaan!" Tähdet ja avaruus 6/2019, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. 

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2020