Yleistä meteoriiteista ja tulipalloista

Kun meteoroidi eli avaruudessa matkaava kappale, joko pölyhiukkanen tai ihan reilun kokoinen kivi törmää suurella nopeudella Maapalloa ympäröivään ilmakehään, näkyy se taivaalla tähdenlentona eli meteorina. Kun tähdenlento on tarpeeksi kirkas (kirkkaampi kuin planeetta Venus), puhutaan tulipallosta tai bolidista. Bolidi-termi liitetään yleensä tulipalloon joka hajoaa tai räjähtää lentonsa jossain vaiheessa. 

Tulipallo-ilmiön (samoin kuin tavanomaisen meteorinkin) saa aikaan suurella nopeudella lentävän kappaleen eteen suureen paineeseen puristuva ilmakehän kaasut. Tämä korkeassa lämpötilassa (jopa 4000°C) oleva hehkuvan plasmapatjan lämpösäteily saa aikaan ilmakehän kaasujen ionisoituminen laajalla alueella. Tämä ionisoitunut kaasupallo nähdään tähdenlentona maasta käsin. Kilon painoisen kiven ympärillä saattaa loistaa lähes puoli kilometriä halkaisijaltaan oleva ionisoituneen kaasun pallo.

Tämä hehkuva plasmapatja kappaleen edessä syö samalla myös itse kappaletta. Konepajoissa käytetään plasmaleikkuria metallikappaleiden leikkaamiseen. Kappale sulaa ja osittain jopa kaasuuntuu. Sulaneet pisarat virtaavat tulipallon taakse ja muodostavat sille pyrstön, joka muodostaa jäähtyessään lentoradalle savuvanana. Savuvana voi jäädä taivaalle jopa kymmeniksi minuuteiksi. Eräissä tapauksissa suurin osa meteoriitin massasta on jäänyt taivaalle savuvanan muodossa. Myös ionisoituneet ilmakehän kaasut voivat jättää tulipallon taakse, mutta tämä vana katoaa nopeasti.

Jos ilmakehään osuva kappale on tarpeeksi suuri ja kestävä, siitä saattaa selvitä tulisesta ilmalennosta jotain alas asti. Tätä maahan asti pudonnutta kappaletta kutsutaan meteoriitiksi. Meteoriitit ovat tieteelle hyvin arvokkaita näytteitä avaruudesta ja toisista taivaankappaleista ja kertovat myös tarinaansa aurinkokunnan alkuajoista. Tämän vuoksi jokainen meteoriitti tulisi saada tutkittavaksi.

Meteoriittien putoamiseen liittyy siis usein tulipalloilmiö taivaalla. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että tulipallon on oltava kirkkaampi kuin -6 magnitudia (noin 3-4 kertainen kirkkaus Venukseen nähden), jotta jotain siitä voisi selvitä maahan asti. 

Tulipallon kirkkaus ei kuitenkaan ole mikään todiste meteoriitin putoamisesta, sillä useat todella kirkkaat tulipallot syntyvät komeettamaisesta aineesta olevan kappaleen tuhoutuessa täysin ilmakehässä. Mitään tarkkaa tuntomerkkiä on siksi vaikea antaa, mutta jos tulipallo kestää yli 4 sekuntia ja siitä kuuluu maanpinnalle paineaallon synnyttämät yliäänipamaukset tai jyrinän kaltaista ääntä, silloin todennäköisyys meteoriitin putoamiselle ovat suuret. Useimmiten alas putoaa kuitenkin vain pieniä alle kilon kappaleita, koska tilastollisesti pieniä kappaleita on paljon enemmän.

Esiintymiskorkeus

Oikealla oleva kuvaaja kertoo meteorien esiintymiskorkeudet. Suurin osa tavallisista tähdenlennoista eli meteoreista näkyvät 70-120 km korkeudella. Vain suuremmat kivet joiden nopeus ei ole liian suuri (alle 25 km/s) voivat selvitä alle 30 km korkeuteen.  Muutaman kilon kivimeteoriittien sammumiskorkeus on noin 20 km tietämillä. Ne yleensä syttyvät jossain 80 km korkeudessa. Syttymiskorkeus riippuu nopeudesta, mitä suurempi nopeus sitä korkeammalla kappale syttyy. Vieläkin suuremmat voivat työntyä alle 10 km korkeuteen tulipallona. Yleensä kuitenkin 10-20 km korkeus on se missä tulipallo sammuu ja kivi putoaa maahan pimeälennossa. Maahan pudonnutta kiveä kutsutaan meteoriitiksi. Jos törmäysnopeus on riittävän suuri, voi kappale räjähtää osuessaan maahan. Tällöin seurauksena on meteoriittikraatteri.


 Aineiston käyttö ilman lupaa kielletty!
 Use any of material without permission is forbidden!

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2009